?

Log in

No account? Create an account

Lucilla Anacharsis writes

about writing

Journal Info

gackt
Name
lucillalin

View

Navigation

Skipped Back 10

January 18th, 2012

My scene still sucks

Share
hocico2
Yksi suosikkigenreistäni on aggrotechiksi kutsuttu synkkä konemusiikki, jota alan foorumeilla joskus kutsutaan nimellä terrorbanana. Harva tykkää aggrotechista ja kyseistä genreä halveksivien on syytä olla iloisia, tämän musiikin fanittaminen ei ole helppoa eikä sitä voi oikein perustella samalla tavalla kuin monen muun musiikin kuuntelua. Pidän aggrotechista kirjoittamisen taustamusiikkina ja se sopii loistavasti kuntosalille ja julkiseen liikenteeseen. Se on tarjonnut myos elämäni heinoimmat keikkakokemukset. Mutta, myonnettäkoon, myos paljon myotähäpeää. Erittelen tässä genren pahimmat ongelmatekijät:

Kovikset





Jotkut gangstarapparit ovat oikeita gangstereita. Jotkut blackmetallistit ovat saatananpalvojia tai murhaajia.  Rankin temppu tässä skenessä oli se, kuin Psyclon 9:n laulaja kusetti teinifaneilta huumerahoja myymällä T-paitoja jotka eivät koskaan tulleet perille. Tuostakaan nyt ei ollut muuta seurausta kuin nettidraamaa, johon osallistuivat sekä fanit, että eri bändit ja varas itse angstaamalla ja kerjäämässä sääliä Myspacessa. Rap-piireissä seuraamukset olisivat varmasti olleet hiukan tuskallisemmat.






Aggrotechin kovin gangsteri ^

Silti muutama genren artisti pitää itseään aika hlevetin kovana poikana. Keikalla tämä aiheuttaa melkoista myotähäpeää. Hyvä esimerkki tästä oli viime kesän Lumouksen aggrotech-esiintyjä, virolainen Freakangel. Joskus mietin millä perusteella Lumouksen artistit valitaan - ovatko ne Jyrki Witchin kaljakavereita? Niin tai näin, tämä laulaja, jonka nimi oli vielä kaiken huipuksi Dmitry haistatteli yleisolle "Fuuck you" huonolla englannilla ja näytti keskisormea. Eipä nolottanut, ei. Yhtye alusti vielä keikknsa pornosampleilla (naisen läähätystä ja huutoa). Jesus Christ. Kovisteluun kuuluu myos "Fuck you motherfucker"-tyyppiset lyriikan helmet, jotka aiheuttavat vaivaantunutta kiemurtelua yli 15-vuotiaassa kuuntelijassa...






^Dimitri poseeraa kovana kovien bändinpoikien kanssa! Rautaesiripulla oli puolensakin...

Seksiä, uskontoa ja politiikkaa

Muutama vuosi sitten tuo pornosamplaaminen oli kova juttu, mutta nähtävästi artistit (Dimitriä lukuunottamatta) huomasivat itsekin, että se kuulosti aina nololta. Seksismi onkin sitten aivan oma kysymyksensä, sekä misogynia, että rasvainen stripparimeininki. Jos tässä genressä saadaan tarpeeksi pennejä kokoon videota varten, siihen kuuluvat olennaisesti pyllyä pyorittävät naikkoset vähän hip-hop- videoiden tapaan. 






Combichristin Andy näyttaa videollaan naisen paikan! 

Minä en jaksa kiihkeää suhtautumista uskontoon nykymusiikissa, oli se sitten puolesta tai vastaan. Tämän takia en kuuntele gospelia, Inkubus Sukkubusta tai bläkkistä. Uskonto on kiinnostava aihe, jos sitä käsitellään jollain tavalla monitulkintaisesti tai pohtivasti. Toisaalta kuuntelen ennemmin vaikka miten simppeliä saarnaamista kuin...






George W Bushia samplattuna! Musiikin poliittinen kantaaottavuus on kaikissa genreissä järjestelmällisesti surkuhupaisaa kuunneltavaa eikä aggrotech ole tässä poikkeus, päinvastoin. Voisin siteerata tässä vaikka SITD:n upeita sodanvastaisia sanoituksia (SITD:istä enemmän kohdassa "mauttomat samplet) mutta pelkään tietokoneeni pitävän minua idioottina ja sammuttavan itse virtansa protestiksi. Yhteiskunnalliset aiheet ovat jees. Saippualaatikot eivät.

Mauttomat samplet

Synkässä konemusiikissa samplataan usein elokuvia. Suosituimmat lienevät Blade Runner, Hellraiserit ja sotaleffat. Joskus samplataan jotakin rrrankkaa ja provosoivaa, siis pornoläähätystä tai, uskokaa tai älkää, Hitlerin puheita. Jotkut samplet ovat kerta kaikkiaan mauttomia ja pistävät pohtimaan mitä ihmettä tämän taidepläjäyksen tekijän päässä oikein liikkui. Aiemmin mainittu SITD samplasi simppeliin sodanvastaiseen biisiinsä pätkän jossa terroristiryhmän teloittama kidnappauksen uhri rukoilee armoa. Ei siis elokuvasta, vaan todellisesta elämästä. Uhrin perhe varmasti arvostaisi tuota jos tietäisi. iTunesistani loytyy myos God Modulen biisi, jossa samplataan (ehkä jostain ekploitaatioleffasta napattua ?) Manson Family-murhaajan kuuluisaa lausetta "I'm the Devil and I'm here to do the devil's business" Itse biisi taas on viihdemielessä tehtyä kauhupelleilyä. Just joo. 

Oma lukunsa on liian pitkät tai muuten vain huonot samplet. Jos puoli biisiä on dialogia Hellraiserista alkaa sormi hapuilla rewind-nappulaa. Wynardtage, joka artistina on jollain tavalla todella hellyyttävän vilpiton ja tosissaan, samplaa yhdessä biisissään - wait for it - dialogia Titanicista! 





Ja levynkannet...



April 22nd, 2011

Viime aikoina olen toisaalta kuullut paljon hehkutusta "rappiotaiteesta" ja toisaalta lukenut arkkikonservatiivi Roger Kimballin nykyistä taideteorisointia ruotivaa kieltämättä aika hemmetin hauskaa kirjaa "The rape of Masters". Kirja olisi saanut olla vähän perusteellisempi, nyt se tarjosi vain esittelyn aiheesta ja sinäänsä sopi paremmin aloittelijalle kuin minulle vähän turhan monen taideluennon veteraanina. Mielenkiintoisin jälkipolvien yli-analysointi liittyi Rubensiin ja tarjosi hienon esimerkin siitä, miten me heijastamme aina omaa ajatusmaailmaamme menneisyyteen emmekä ymmärrä ihmisten ennen ajatelleen aivan eri tavalla kuin me teemme. En itse pidä Rubensin taiteesta, mutta henkilonä hän on mitä inspiroivin pohtiessa sitä, mikä on minkäkin aikakauden näkemys taiteilijasta ja taiteellisesta luonteesta. Mikä on suurin osoitus taiteellisesta neroudesta? Väärinymmärretun neron päihteidentäyteinen boheemielämä? Vai hyvät diplomaattitaidot, jotka huipentuvat rauhansopimuksen neuvotteluun?

Tunnen aika hyvin Länsimaista taidehistoriaa Keskiajasta nykypäivään (no, pientä liiottelua, nykypäivän taide on minulle kohtuu tuntematon vyohyke) Keskiajalla taiteilija oli yksi käsityoläinen muiden joukossa. Pyrkien tekniseen taitavuuteen, eikä vailla yksilollisyyttä tai omaa näkemystä, kuten huomaamme kuvitusten erikoisista loppupiirrustuksista, joissa kuvittaja päästää mielikuvituksen valloilleen. Keskiajalla on huonon anatomian maine, mutta aikakauden patsaissa mittasuhteet ovat aivan kohdallaan. Taiteilijalla ei kuitenkaan ollut mitään henkilokulttia.









Käsitys taiteilijasta merkittävänä ja nerokkaana yksilonä on lähtoisin Renessanssiajalta. Tosin vielä tuohonkin aikaan tekstiilit olivat arvokkaampia kuin maalaukset eikä käsityoläisen ja taiteilijan välinen raja aivan selkeä. Tuon ajan taiteellisen nerokkuuden tunnisti monilahjakkuudesta - tästä tulee termi "renessanssi-ihminen" - että sama henkilo kirjoittelee sonaatteja poikays..äsht...rakastetulleen, maalaa kirkonkattoa ja veistää superrealistisia marmoripatsaita. Pari rakennustakin voi suunnitella siinä välissä. Taiteellisen neron luonnetta ei oltu mitenkään määritelty - jotkut taiteilijat olivat kiivasluontoisia, toiset rauhallisia jne. Ihanteena oli teknisen taituruuden ja oman vision yhdistäminen.




Barokkimaalari Peter Paul Rubens taas edusti oman aikakautensa ihannetta - hän oli kuvataiteilija ja useaa eri kieltä puhuva diplomaatti, joka osallistui aikakautensa konfliktien rauhanneuvotteluihin. Taiteilijan osa oli kuitenkin käyttää lahjojaan muiden hyväksi Romantiikkaan saakka, jolloin omasta navasta tuli vähintään yhtä tärkeä osa taiteilijuutta kuin suurista aatteistakin. Vasta Romantiikka synnytti käsityksen, jonka mukaan olisi olemassa jonkinlainen "taiteilijaluonne", ympäroivän yhteiskunnan ulkopuolella. Oikeastihan taiteilijoita on aina ollut kaikenluonteisia: fanaatikkoja, jotka innostuvat milloin mistäkin äärimmäisyysaatteesta, kunnioitettuja herrasmiehiä kuten Rubens tai väkivaltaisia murhamiehiä kuten Caravaggio.








(Caravaggion kaikista toistä muuten näkee jotenkin sen todella väkivaltaisen luonteen. Vertaa esim. tätä Davidia muiden taiteilijoiden vastaaviin)


1700-luvulla taiteilijat näkivät useimmiten tärkeimmäksi tehtäväkseen yhteiskunnan hyvän maun ja hyveellisten aatteiden vaalimisen. Yksimielisyyttä siitä mikä oli hyveellistä ja kansakuntaa sivistävää oli varsin vaikea loytää ja mesenaatti Lordi Burlingtonin, taiteilija Hogarthin ja heidän tukijoittensa välillä käytiin kiivasta keskustelua siitä palveliko omasta mielestään "luonnonmukaisuuteen" (niin oudolta kuin se meistä vaikuutaakin) pyrkivä rokokoo vai Burligntonin promotoima klassismi tuota tarkoitusta. Rokokoon kadottua jonnekin giljotiiniin sama taistelu jatkui gotiikan ja klassismin kannattajien välillä.








Come on! Kuka muka ei pidä uusklassismista?










Kaikki 1800-luvun taiteilijakliseet koossa - keuhkotautia, laudanumia ja ihmissuhdesaippuaa! Jos tuota olisi ollut vähemmän, olisivatko Siddal ja Rossetti oppineet enemmän tuota teknistä puoltakin?

Kuka sitten keksi romantiikan käsityksen päihdehuuruisesta ja boheemista taiteilijanelämästä eksistentiaalisine elämäntuskineen ja rahavaikeuksineen (monet taiteilijathan olivat myos hyviä bisnesmiehiä, jotka keräsivät mittavat kokoelmat aikaisimpien vuosien taideaarteita)? Novalis? de Quincey?. No, tuo oli kuitenkin 1800-luvulla jo valtavirtaa, jota viha/rakkausuuhteeni kohteet futuristit vastustivat kiivaasti "passeistisina". Heidän, ja monen muunkin 1900-luvun modernistin mielestä boheemielämä oli "liian 90-lukulaista" :D - taiteilijan kuului olle tuollainen nietzscheläinen yli-ihminen, joka kapakoissa roikkumisen sijaan harrastaisi urheilua, autoilua, organisoisi mellakoita milloin minkäkin aatteen puolesta ja kuvaisi taiteessaan kaikkia oman aikakautensa uskomattomia saavutuksia: lentokoneita, tehtaita, junia ja maailmansotaa!










Nojaa. En tiedä kovinkaan paljoa siitä, mitä nykyään pidetään taiteellisen nerouden osoituksena, mutta olisi aika hauskaa, jos muotiin tulisi taas viiden kielen puhuminen, diplomaattiset kyvyt ja monilahjakkuus. Maailma on nykyään niin pieni ja makuuvaunut perin mukavia, vai mitä Paavolainen sanoi aikoinaan?

March 19th, 2011

Tilaamani manhua "Wind and Cloud" saapui pari päivää sitten ja herätti taas minussa uninuvan fanityton. Olen päättänyt tilata tuota nyt niin pitkälle kun sitä on käännetty (nähtävästi 12 osaa) ja parin punnan käytettynä versiona.

Sarjakuva on kokonaan väritetty, länkkäritaitolla ja hiukan epämääräisesti käännetty - esim yhdessä kohdassa sankaria pyydetään juomaan viiniä ja seuraavassa ruudussa hänen eteensä kannetaan teetä! Ehkä korvaton teekuppi hämäsi kääntäjän? Noh, kuitenkin 80-luvulla aloitettu ja näkojään vieläkin Hong Kongissa rullaava sarja on, noh, kasari. Tämä on ensimmäinen kiinalainen sarjakuva jota olen lukenut, ja se tuntuu eroavan mangasta jonkin verran. En tiedä miten yleistä joku 4-5 eri tekniikan käyttäminen yhden albumin aikana on - kaikki keinot tuntuu olevan käytossä tusseista vesiväreihin, guasseihin, pastelli+ akryyli-yhdistelmiin jne. Minun silmääni tuo kuitenkin miellyttää. Henkilohahmojen luonteita ei näkojään ole tarkoitus "lukea" samalla tavalla silmistä kuin usein mangassa.

Alunperin tutustuin tähän herkkuun 2000-luvun alussa SUB-tv:n "Idän Sotureiden" ansiosta. Tuota sarjaa pidetään kaikista paskimpina "Wind and Cloud"-versioista, sen VHS-kasettiin Tampereen kaupunginkirjastossa on kiinnitetty tarra, jossa lukee "boikotoikaa tätä versiota". Minä kuitenkin tykkäsin :D vaikka en vieläkään oikein osaa selittää miksi. Sarja tarjosi saippuaa, oudompia vaatteita kuin Klaani, angstia, miekkoja ja tosiheikkoja erikoistehoisteita. Näyttelijät olivat jokseenkin arkipäiväisiä ja karismattomia ja naisilla oli kimeä ääni.







Nyt monen vuoden jälkeen sain Jonilta katsottavaksi kaksi aiheesta tehtyä elokuvaa, joista toinen oli ihan jees ja toinen tekotaiteellista roskaa, mutta silti ihan hyvää silmänruokaa. Jostain syystä Cloudin hahmolla on usein siniset hiukset, mikä näyttää hassulta live-versioissa. Tosin Cloudin hahmo nyt on aika hassu muutenkin...








Näkojään tästä on myos animaatio, mutta en ole tuota vielä päässyt ihastelemaan.




Kasari on kasari! Pidän todella paljon tähän mennessä lukemastani, ehkä samasta syystä kuin tuosta kokostä tv-sarjasta - pitkä formaatti mahdollistaa henkilokehitystä ja kiinalaisille tyypillistä ihmissuhdeangstia. Esimerkiksi suosikkihahmoni Duen-Long puuttui elokuvista kokonaan tai oli latistettu nopeasti tapettavaksi sivuhahmoksi.




Duen-Long puukottaa sinua selkään aina yhtä herttaisesti!

Tarinahan on tiivistettynä sellainen, että halolla-päähän-symboliikan mukaan nimetty "Lord Conquer" tappaa parin pojan vanhemmat ja kasvattaa näistä taistelijoitaan. Wind on näistä se kiva tyyppi, mies minun makuuni, Cloud taas varmaan tosicooliksi tarkoitettu murjottaja, joka sarjakuvassa on vielä kamalampi kuin elokuvissa ja sarjassa - huvikseen muita pahoinpitelevä kusipää, joka muka pohjimmiltaan on kuitenkin tosi herkkis. Yeah, Right. Taistelun lomassa harrastetaan kolmiodraamaa neitojen kanssa, jotka eivät osaa päättää tykkäävätko enemmän Windistä vai Cloudista.





Länkkärimakuun meininki ei ole aivan poliittisesti korrektia -esimerkiksi 2 osassa Cloudille tuodaan leikkikaluksi tottelevainen orjatar, jonka hän kuristaa huvikseen. Okei, on se varmaan tosi herkkä ja hyvä silti pohjimmiltaan! Naislukijaa hemmotellaan lihaksikkaalla mieskomeudella, mutta privaatit alueet sensuroituna ...vesiroiskein!

Kyllä tämä jonkun Naruton peittoaa helposti, jos siis verrataan eri klaanien välisiä taistelukarkeloita. Ainakin taistelut ovat vähemmän - erikoistemput-vaan-jatkuu-ja-jatkuu-hyvä-Jumala-kuinka-kauan-tämä-jatkuu-osastoa. Enemmän miekkoja. Minä pidän miekoista!

March 6th, 2011

Perussuomalaisten kulttuuripoliittinen ohjelma on julkaisunsa jälkeen herättänyt kovaa debaattia - ainakin lehdistossä ja internetissä, ulkomailla asuvana en toki ole päässyt tarkkailemaan puhutaanko nyt taiteesta, identiteetistä ja kansallishyveistä kahvitunneilla ja baaripoydissä vai onko koko keskustelu myrsky kahvikupissa-tasolle. Kaikki älykäs on toki aiheesta sanottu parisataa vuotta sitten, ja kaikki militantti edellisellä vuosisadalla.

Vaaliohjelman kulttuuriosuudesta on kirjoitettu paljon - sitä on verrattu omaperäisesti natsien poliittisiin ohjelmiin, sen pilkkaamiseksi on perustettu heikkotasoisia huumoriryhmiä Facebookiin ja sitä on analysoitu enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi kymmenillä, ellei sadoilla nettisivuilla. Toivottavasti tulevaisuuden protestipuoleet pistivät tämän korvan taakse, suomalaiset ovat kokeneet niin kovia viime vuosisadan kulttuuritaisteluissa, että taiteen ja politiikan yhdistäminen herättää usein tunneperäisen reaktion.

Taiteen yhdistäminen puoluepolitiikkaan paljastaa ihmisluonteen pikkumaisillaan. Poliittinen taide ei koskaan voi olla laadukasta. Taide ylittää puolue-ja kuppikuntarajat kulttuurimme sielun ja sydämen ilmentäjänä.

Perussuomalaiset taistelevat näennäisesti tervehenkisemmän ja elinvoimaisemman kulttuurin puolesta vastustaessaan sitä, mitä kutsuvat postmoderniksi tekotaiteeksi. Silti he hyvin ristiriitaisesti esittävät suurina kulttuurillisina saavutuksina Kalevalaa sekä kuvataiteilija Akseli Gallen-Kallelaa. Tämä paljastaa heidän oman taantuneisuutensa sekä todellisen sivistyksen puutteen - heidän mielestään primitivistinen talonpoikaiskulttuurin runoteos sekä taidesuuntauksena symbolismia edustava maalari edustavat kansallemme hyvää tekevää ja ylevää kulttuuria. Kyseessä lienee ensimmäinen kerta kun symbolismia pidetään terveenä ja elinvoimaisena kulttuurinilmentymänä. Ellei kyseessä olisi niin vaarallinen virhe, olisi tämä väite suorastaan huvittava - taidetyyli, joka tarjoaa meille Baudelairen, Huysmansin, Beardsleyn sekä Moreaun on nostettu jonkinlaiselle jalustalle.

Todellisuudessa symbolismi, jota Gallen-Kallelakin edustaa on dekadentin ja degeneroituneen aikakauden tuotos vailla teknistä taituruutta tai sisällollistä ylevyyttä. Tässä vaiheessa muistutan rakkaita lukijoitani sanan "taide"" historiasta, - taide tarkoittaa taitoa, eikä sairaalloisen sielun levittelyä kaikelle kansalle muutaman epäonnistuneen siveltimenvedon ja alkoholin liiallisen nauttimisen avuin. Gallen-Kallelan tyo "Ad Astra" on epäilyttävän okkulttinen ja teosofinen aihemaailmaltaan ja muuten maalari tuntuu liiallisessa määrin kiintyneen barbaarisia taisteluita ja rivoja tapoja kuvaavaan Kalevala-mytologiaansa. Perussuomalaiset paljastavat ohjelmallaan todellisen sivistyksen ja ymmärryksen puutteen jättäessään mainitsematta koko kulttuuripiirimme tärkeämmät taideteokset ja niiden universaalin sanoman.



Suuri Winckelmann sen jo sanoi aikoinaan: "Meille ainoa keino saavuttaa suuruus on seurata kreikkalaisia" Tällä hän ei tarkoittanut orjallista matkimista vaan sielun ymmärrystä - sitä subliimia olotilaa, jonka vain Antiikin suurteoksia katsellessan tai lukiessaan voi kokea. Antiikki tarjoaa meille Vitriviuksessa kaiken, minkä arkkitehtuuri voi saavuttaa, Aristoteleessa ja Platonissa kaiken jonka jälkeinen filosofia on vain reunamerkintojä näihin suurteoksiin ja veistotaiteessa Laokoon, Niken sekä Apollon, jonka näkemisen aiheuttamaa tunnekuohua Winckelmann, mieskauneuden ihailijana kuvaa niin koskettavasti teoksessaan.
Mitä koristetaiteeseen tulee Pompeijin raunioiden loytäminen sekä Piranesin ja Tathamin loistavat piirrokset Antiikin arkkitehtuurin yksityiskohdista tarjoavat inspiraatiota meille vähäisemmän kulttuurin edustajille. Vertaa Piranesin roomalaisia vaaseja mihin tahansa nykyään kotejamme kansoittavaan turhanpäiväiseen rihkamaan.

Vaikka tekninen ylivertaisuus unohdettaisiinkin, tarjoaa Antiikki myos ylivertaisesti ylevimmät aiheet kuvataiteilijalle. Tällä en tietenkään tarkoita rokokoolle tyypillistä tapaa koristella kevytmielisiä kiinalaisrihkamalla pilattuja budoaarejaan rehevillä jumalattarilla ja sopimattomilla lemmenkohtauksilla - tuolle aikakaudelle kun oli tyypillistä tietynlainen matalamielisyys, jonka heidän paimentytto-innostuksestaankin voi havaita. Antiikki tarjoaa mytologian lisäksi todellisiin kansalaishyveisiin inspiroivia aiheita Rooman sankareiden ja suurmiesten elämäntarinan muodossa. Hyvä esimerkki tästä on Jacques-Louis David, jonka "Horatiuksen Vala" saa meidät suomalaisetkin isänmaallisen innoituksen valtaan! Kunpa voisimmekin seurata näitä ihanteellisia esikuvia, joista Plutarkhos niin elävästi meille kertoo elämänkerroissaan! Tyrannian vastustaminen sen jokaisessa muodossa, uhrimieli isänmaan puolesta, hyveellisyys, naisväen noyryys ja miesten uljuus - tässä aiheita jotka puhuttavat kansalaisia kaikkialla!
Platonin esimerkkiä seuraten on Antiikin jumalien rakkausseikkailujen ja muiden kevyiden aiheiden kuvaamista syytä välttää. Sankarit pitää esittää kaikessa suuruudessaan eikä dekadenttien tapaan korostaa heidän mahdollisia inhimillisiä heikkouksiaan! Muistakaamme Kreikan viisautta ja Rooman suuruutta!

"Tämän taiteen ihmeen edessä minä unohdan universumin... ihailusta päädyn ekstaasiin"

Kirjoitti Winckelmann Apollosta. Käsi sydämelle kansalaiset - herättävätko Väinämoisen harharetket tai humalaisten taiteilijoiden kuvaaminen kahvihuoneessa milloinkaan samanlaista tunnereaktiota?

February 9th, 2011

"Spiked" on brittiläinen internetlehti, joka kirjoittaa ajankohtaisista asioista ja ottaa reippaasti kantaa kaikkeen mahdolliseen politiikasta elokuviin. Se kutsuu itseään "humanistiseksi" ja sen ideologia on herättänyt debaattia - joidenkin mielestä se on ei-stalinistisen vasemmistolainen, jodeinkin mielestä libertaristinen (omakin veikkaukseni on tuonnepäin), joidenkin mukaan salaa suuria korporaatioita tukeva, joidenkin mukaan "periaatteesta vastaan" ihan vain provomielessä tai jopa osa juutalaisten maailmanlaatuista salaliittoa. Välillä samat artikkelit julkaistaan sekä "Spiked"in, että ns Torygraphin sivuilla ja näin loysin itse lehden - huomasin, että tasaisin väliajoin Torygraphiin ilmestyy artikkeleita, joiden kanssa olenkin yllättäen samaa mieltä tai jotka tarjoavat näkokulmaa, jota en ole tullut aikaisemmin ajatelleeksi ollenkaan.

Muutama todella hyvä esimerkki on ollut nykyisin muodikkaalle ihmisvihalle (jota itsekin välillä harrastan) kettuilu - "Spiked"-sivustolta voi tilata T-paitoja, joissa lukee "Humanity is Underrated". Tältä sivustolta luin myos ainoan "Avatar"-kritiikin, jossa elokuva ymmärrettiin sillä tavalla, kuin minä sen ymmärsin. Suomen kouluampumisiin, aselakeihin, päihdelainsäädäntoon ja ilmastonmuutoshulabaloohon liittyvät artikkelit ovat olleet myos loistavia - jopa silloin, kun olen ollut aivan eri mieltä kirjoittajien kanssa. Artikkelit nimittäin käsittelevät sellaisia ristiriitaisuuksia Britanniassa, jotka tuntuvat aika typeriltä: miksi kaikki "oikein ajattelevat" halveksivat maan kuninkaallisia mutta  eivät argumentoi tasavallan puolesta? Miksi huumausaineet ovat laittomia mutta samaan aikaan poliitikon täytyy kiemurrella haastattelussa olleensa "too square" kokeilemaan huumeita nuorena, koska mainstream-kulttuuri pitää tuota jonkinlaisena coolina initaatioriittinä? Miksi brittiaktivistit syyttivät Paavia Afrikan aids-ongelmasta kun alueella vaikuttaa eniten protestanttisuus ja kansanuskonto? Miksi sama mies ohjasi uskonnonvastaisen dokumentin ja piti oman tulta ja tulikiveä-saarnansa israelilaisella vuorenhuipulla?

Ennen kaikkea tämä sivusto on yksi ikkunoistani Britannian sielunmaisemaan - universumiin, jossa jo Skotlanti on toisella planeetalla ja jossa samat sisäoppilaitokset ja yliopistot käyneet parrat käyvät loputtomia hiekkalaatikkotappeluitaan tavallisen rahvaan pystyessä vain ihmettelemään vähän syrjemmältä. 




www.spiked-online.com/

February 7th, 2011

Kävin juuri bilettämässä ensimmäisen kerran puoleen vuoteen. Klubi oli kiva, musiikki tanssittavaa, seura mukavaa ja kaikin puolin yo oli onnistunut. Silti, jouduin parin iskuyrityksen kohteeksi, joista yksi oli niin tyypillisen ärsyttävä, että haluan avautua aiheesta tässä, kysyen miespuolisilta ystäviltäni, mistä helvetistä nykymiehet ovat repineet näin surkean iskutavan ja miksi sitä käytetään jatkuvasti?

Tietysti voisin myos ihmetellä, miksi vihkisormus ei aiheuta toivottua reaktiota. Ennen naimisissa olevan naisen tunnisti hunnusta, huivista tai tykkimyssystä, tai siitä, että hiukset sidottiin ylos. Joku tällainen ratkaisu voisi ehkä toimia nytkin - minua ei ainakaan haittaisi pitää hilkkaa tai huivia, jos se lopettaisi tällaisen pelleilyn kokonaan. Menestykseni miesmaailmassa otti ei-toivotun loikan ylospäin heti kun aloin seurustella elämäni ensimmäisen kerran. En oikein tiedä miten torjuisin niljakkaat ihailijat - en voi vastata jokaiseen ystävälliseen tervehdykseen "olen naimisissa, älä puhu mun kanssa". Haluan sitäpaitsi jutella ihmisille - kavereina, you know. Onko se nyt niin vaikeaa? En myoskään elä polyamorisessa suhteessa ystävieni Gemman ja Miken kanssa, kiitos kysymästä täysin vieras mies tanssilattialla*. Mikä helvetin Balylon tämä maa on nykyään?

Niin. Tuosta maailman vastemielisimmasta iskuyrityksestä. Tämä on näkojään aika käytetty, siskonikin valittaa saavansa tätä yoelämässä. Luulisin, että kaikki ujomman oloiset naiset.


Mies alkaa jutella "moi mä oon sejase, asutsä täällä" jne ja tämän smal talk-vaiheen jälkeen heittääkin yhtäkkiä : "Sä olet muuten aika arka ja hermostunut" usein tähän liittyy vielä se, että sen näkee "kehon kielestä". Okei, pitäisiko sitten olla rohkea ja vapautunut, kun on naimisissa ja pohtii, että haluaako tuo olla vain kaveri vaan iskeeko yoseuraksi? Muutenkin, mitä tapahtui kohteliaisuudelle? Onko hyvää käytostä kutsua ventovierasta kireäksi ja hermostuneeksi? Millaista käytostä tämä oikein on? Pitäisiko vastata "Joo, sä taas olet muuten aika lipevä ja tunkeileva ja pystyn lukemaan kaikenlaista paidanraosta tursuavista rintakarvoista"? Oikeasti mitä helvettiä?

No, vastasin tuohon "Joo, olen ujo ja epäsosiaalinen ja tulen klubeille vain tanssimaan" Revi siitä kusipää.

Mietin tuota piiitkällä bussimatkalla klubin jälkeen. Miksi kukaan flirttailisi loukkamalla?

Ja sitten se välähti!

Nykyään ei ole muodikasta olla arka ja hermostunut miesten flirttaillessa - tuollainen herkkä viktoriaaninen neitonen, jonka on tarkoitus teeskennellä kainoa ja pelokasta. Koska naisen pitäisi olla rohkea ja seksuaalisesti vapautunut, tuo todella on sellainen asia, jota kukaan ei halua kuulla itsestään.

Tuohon pitäisi siis vastata pyrkimällä osoittamaan, että mies on väärässä, heittäytymällä rohkeaksi ja tuttavalliseksi, seuraamalla miestä tämän asuntoon ja vällyjen väliin. Koska kuka nyt haluaisi tulla muistetuksi kireänä vanhanapiikana?

Tuo loytyy takuuvarmasti jostain iskuoppaasta ja siksi miehet kokeilevat sitä niin innokkaasti. Koska ei siinä muuten ole mitään järkeä. Jos minä vaikka marssisin jonkun mukavannäkoisen miehen luo klubilla ja esittelisin itseni ja sanoisin jotain tyyliin "sä taidat olla vähän liian humalassa etkä osaa tanssiakaan kovin hyvin", miten rationaalista tuo on? Ihmisille ei vaan puhuta tuolla tavalla.

*Tuohon muuten vastasin sitkeästi teeskentelemällä, etten ymmärtänyt, mitä mies tarkoitti.
Niljake -"Are you with them, or, you know, with them?"
Minä "I don't understand"
Niljake (turhaantuneena) "You know, with them, or with them"
Minä silmät suurina ja vahvalla aksentilla "Sorry, I  really don't understand"

Minulla ei nimittäin ole mitään velvollisuutta vastata tuollaiseen mitenkään. Toivottavasti mies otti opikseen ja yrittää seuraavan kerran naista (tai "hakea seksiä" kuten joku sanoi Facebookissa (vähän kuin maitoa lähikaupasta?)) vaikka kehumalla mekkoa ja hiustenväriä. Voisi ehkä onnistuakin.

This is my unimpressed face in clubgear


December 7th, 2010

I was reminded by this, while reading news about Umayya Abu-hanna's latest stunt, this time in the Independence Day party, which is quite a ridiculous event even without any help by camera-loving celebrities. For possible foreign readers - Umayya is Finnish-Palestinian politician/author/Green party woman, pretty typical example of postmodern identity politics and how you can cash in with it. British example would probably be India Knight, from what I've red from her columns.

Here's my opinion, with some editing and final thoughts. Feel free to correct any historical mistakes, as Middle Ages are not really my speciality.



As everyone knows Scientist get irritated by misuse of scientific terms, pseudo-science and when people who don't know anything about the topic pose as experts of their field. With History it gets even worse, because of both idiotic antics of Humanists themselves and because History is such a useful ideological weapon. Basically this means that anyone can came up with any dated and false claim and present it as absolute fact. In Finland they even get paid for it.

During a flight from London to Helsinki my nerves were tested by a short column by Abu-hanna, on Finnairs' magazine, called "Europe 1010". The point of the column was to reveal to us how thousand years ago Europe was horrible backwater compared to rest of the world, apart from Arab-ruled Andalusia and other temporary colonies. In Southern Spain the civilised Arabs wrote poetry and talked about philosophy while in rest of Europe our ancestors hiked in muddy streets as total barbarians.

This has been a popular thing lately, not least in my former University, where this has been sneaked in in many many many many lectures and seminars. How we had "Dark Ages" while Arabs had their "Golden Ages" and how Arabs actually gave birth to the whole Renaissance with their influences - as they saved Greek wisdom, sciences and technology while Christian Europe destroyed the Ancient heritage as heathenry.
I guess the point of this is give better reputation to Arabs today (using History as ideology) even that I don't know how it would help anyone to praise one culture at other's expense.

I just now realised that this sort of argument ignores Byzantine all together.

Anyway. Europe was indeed chaotic after Rome was gone, but at the same time united by Rome's legacy, shared religion and fruitful earth (as the climate was warmer than now, until 14th Century, when "small ice-age" began) Dark Ages with muddy slums and superstitious Orcs were invented by Renaissance thinkers and later their orcishness was further emphasised by Enlightenment thinkers who had their own axes to grind with the past. These days the time Umayya calls "Dark Ages" is called "High Medieval" which preceded Renaissance. In Architecture its called "Romanesque" and it comes before the "Gothic" style. Typical for Romanesque style are round arches compared to Gothic's pointy ones. Here's some examples about this primitive architecture:






My idol Oswald Spengler calls this period the "Spring" of Western culture, by the way. (Our current times are often dubbed "Early Winter"


12th-13th Century also is the period when first romantic novels and some national epics were published - the stuff that later inspired the Romantics - beautifully illustrated by hand. Universities were founded throughout Europe. During this time, maybe the first and last time in European history, fashion was both beautiful and practical. Here's an example about the barbaric music of those days, which for some reasons is still popular:

http://www.youtube.com/watch?v=Xk1W22yHLJQ&feature=related



In that sense Umayya is correct, that Finland at that time was still living in late Iron Age and was not even part of written history. But how does that make us better or worse compared to others? Few thousand people were living in what was mostly uninhabited forests. We cannot really change geography, as its been noted many times, and in our part of the world there has never been, anywhere, fantastic city-states, where men dressed in silk meet in wine-houses or tee-rooms, to read poetry about beautiful boys and other necessities of High Civilisation. That sort of development requires an idle elite, and idle elite requires warmer climate and slave economics. Ancient Greece, Rome and Arab-led European states enjoyed both of these.

Attack of Alma-Tadema!




According to Spengler Arabian Civilisation spred fast and aggressively, but declined quite rapidly (compared to, say, Rome) and it was replaced by the Ottoman Empire, who took over part of Europe, North Africa and a big lump of Arabian Peninsula. That's how History goes... Civilisations rise and fall.

Both Arabs and European descendants of Roman Empire saw Antiquity as the high point of human Civilisation . Antiquity is really something that seems to haunt us forever as Renaissance saw itself as "reborn" Antiquity and during 18th Century this fanboy stuff was taken to new highs by Neoclassicists.

As a History this is all really fascinating, but as an ideology it fails miserably. Today's problems really cannot be solved by hyping former glories of any invading Empires. With this logic the whole disaster of German politics during first half of the 20th Century could be whitewashed by the fact that most of Europe's influential philosophers and composers are German.... not to even mention China.

Because most of worlds really important inventions, and the most enjoyable treats (and gunpowder) are from China. This land seen as the land of wonders and unbelievable riches by all the other nations for centuries. Its written history begins somewhere 1700BC and it offers poetry, literature, arts and political scheming aplenty, apart from all those world-changing inventions. Keep this in mind when you feel like criticising the Modern China, Today's China, that's fast rising to the top with economic scheming, political manipulation and questionable human rights.



Breathtakingly beautiful - from thousand years ago...


So what can we learn from all this?
That Golden Ages are nice and the bad self-esteem of both Arabs and Europeans a bit worrying. Also, you get paid for bad history and criticising everything about your new host country - this could prove beneficial to me as an ex-patriot!


 

December 6th, 2010

Since sitting in the WWII lecture in my former university (University of Brighton) I've wondered often why I was lied about the actions of Soviet Union during the war.  During the lecture my professor told us that "Soviet Union didn't start any aggression and was forced in to the war when Germany attacked" 

This, of course is not true. What happened to our Winter War? Did Finland just randomly decide to attack Soviet Union, not caring about the size-difference, bigger army, 1/200 tanks, etc? What happened to Molotov Ribbentrop deal? 

I regret of not complaining about this to the professor in question. I really wanted do, but I didn't know how to bring it up. This whitewashing of Soviet Union continued on our Cold War lectures, apparently it was all yankees' fault and everything that happened in Eastern Europe sort of had to happen to protect the Soviet Union. I bet all Poles agree with that! 

The walls of my university had huge posters advertising "Marxist Festival" (that had been years ago, I guess the point of the posters was to show the university's  colours to students who might disagree) but I don't think all this fail was result of only misaimed communist nostalgia. One explanation could be the alliances during WWII, something similar to our never-ending debates about our alliance with the Nazis during the Continuity War. 

After all, Britain allied itself with Stalin. Stalin was a bit like Hitler, but with greater body count. Ethnic cleaning, paranoia, political oppression, the camps, the whole package. Because WWII is officially the heroic story of Britain, fighting those evil Nazis, never being conquered when all Europe falls, surviving the Blitz - one of those rare moments when Brits are not the evil conquerors, by today's standards! To be the good guy you need good allies and Stalin makes a distinctively not-good bedfellow. Just think about the moustache.... anyway, this might be the reason, why British appear to be so misinformed about the WWII. 

To balance this we did get vague mention about Stalinism and gulags in Soviet Union in another lecture. Apparently Soviet Union can be criticised but its not "real communism" which, of course would work just fine. Well, yeah, Italian Fascism wasn't "Real Fascism" as it didn't put to practice anything the Fascist Party promised, but that doesn't make Fascism any fluffier as an ideology. 

This is why I recommend always original sources when wanting to know about any topic. Original sources clear out the fluff.

November 30th, 2010

Ihmiset vai ideat

Share
martti1800

Poltin äskettäin käämiä lukemalla uusimmasta Tolkien-Racefailista (tällä kertaa kyse olis siitä, miksi "Hobitti" elokuvassa ei voisi/voisi olla tummaihoisia hobitteja) ja aloin pohtimaan lopulta omaa rageani, joka iskee aina päälle kun luen analyyseja fiktiivisten teosten mahdollisesta rasismista tai seksismistä. Minua ei nimittäin kiinnosta pätkän vertaa miten mikäkin etninen ryhmä tai sukupuoli kuvataan - niin kauan kuin tarina ei tarjoa aivan päällehyokkäävää rasismia tai seksismiä, joka kategorisesti vähättelee kohdettaan aina uudestaan ja uudestaan (esimerkkinä vaikka vanhat Tarzan-leffat tai vaikka se, mitä olen lukenut Bakuman-mangasta). Niin kauan kun mitään ryhmää ei esitetä - typerämpinä- kuin muita, kotirouvat, uskolliset intiaaniystävät ja tummasilmäiset ensirakastajat ovat kaikki ihan jees.

Moni kuitenkin tuntuu ajattelevan aivan eri tavalla. Olen lukenut LOTR-arvosteluita, joissa ei puhuta juonesta tai tunnelmasta ollenkaan, mutta harmitellaan naisten vähäistä roolia, sitä, että pahikset ovat rumia, että päärooleissa ei ole etnisiä vähemmistojä ja että orkit ovat determinisisesti pahoja = instant racism. Jos unohdetaan se, miten naurettava LOTR olisi, jos se toteutettaisiin mahdollisimman poliittisesti korrektisti, ongelma tuntuu olevan se, että katsojakunta etsii erilaisia asioita fiktiosta. Minä etsin selvästi ideoita, luonteenpiirteitä, mielenkiintoista dialogia, tunnelmaa jne, mutta äänekäs katsojajoukko tuntuu etsivän vain fyysistä kaksoisolentoaan ja ulkonaisia piirteitä ja omaa intressiryhmaansa. Moni feministi-katsoja esimerkiksi tuntuu etsivän naishahmoa, joka, oli kuvattu aikakausi tai kulttuuri mikä tahansa, olisi mielipiteiltään moderni, fyysisesti vahva, tappelisi taistalussa urheasti jne kun taas minusta samaa ideologiaa (tasa-arvoa) ajaisi vaikka kohtaus, josta jotenkin kävisi ilmi se, miten koko ihmislaji jakaa samanlaiset tunteet sodan syttyessä, vaikka elokuvassa ei olisi yhtään naista.

Onko tässäkin siis kyse siitä, miten toisia kiinnostaa ihmiset ja toisia ideat/asiat? Vähän kuin se, miten kahvitunnilla puolet populasta haluaisia kertoa viikonlopun ryyppäysjuttuja ja toinen puoli pohtia viimeaikaisia uutistapahtumia, elokuva-uutuuksia yms. Minua ärsyttää edes kertoa puhelimessa kuulumisia, kun haluaisin jo kääntää puheenaiheen vastalukemaani kivaan kirjaan...

Keksin juuri testin, jonka perusteella jokainen voi päätellä miten itse lukee fiktiota.


Aluksi, lue tämä Kavafiksen runo (harmi, ettei minulla ole sitä suomennettuna)

 "When one of them passed through the market place
of Seleucia, toward the hour that night falls
as a tall and perfectly handsome youth,
with the joy of immortality in his eyes,
with his scented black hair,
the passers-by would stare at him
and one would ask the other if he knew him,
and if he were a Greek of Syria, or a stranger. But some,
who watched with greater attention,
would understand and stand aside;
and as he vanished under the arcades,
into the shadows and into the lights of the evening,
heading toward the district that lives
only at night, with orgies and debauchery,
and every sort of drunkenness and lust,
they would ponder which of Them he might be,
and for what suspect enjoyment
he had descended to the streets of Seleucia
from the Venerable, Most Hallowed Halls."


Kuten kaikissa asioissa, tässäkin jaottelussa on liukumavaraa - kyllä minuakin kiinnostaa ihmiset sen verran, että en jaksa lukea superteknistä scifiä paperinohuin henkiloin, joista yksi on aina venäläinen nainen. Mutta silti olen enemmän ideapuolella, joten minun silmissäni tämä runo kertoo ihmisten maailman ja jumalten maailman kohtaamisesta ja herättää ajatuksia siitä, miten jumalat tosiaan voivat tehdä mitä huvittavat - myos ihmisten maailmassa, ihmisten vain ihmetellessä, joko ihastuneina tai pelokkaina.

Jos taas tästä tuli mieleen oma lomaromanssi Kreikassa niin luet fiktiota aivan eri tavalla.

Henkilokohtaisesti minulle on vaikeinta ymmärtää muiden halua siirtää tuota "minä ja mun kaverit" asennetta spekulatiivisen fiktion ei-inhimillisiin hahmoihin. Tuollaisen asenteen korostaminen latteuttaa fantastisiksi tarkoitettuja tarinoita. Enää ihmiskunta ei olisi tuntemattoman uhan edessä, vaan eri intressiryhmät heristäisivät keihäitä toisilleen kiistanalaisen kalastuspaikan yli, loputtomasti. Enää ihminen ei pyrkisi turhaan kommunikoimaan salaperäisen meren tietoisuuden kanssa "Solariksessa" vaan tuo meri selittäisi pitkään ja hartaasti omia tuntojaan parhaalla psychobabblella, loputtomasti....

Orkkien kohdalla tuo on aivan erityisen kummallista. Koska ne ovat tummaihoisia ja eivät voi olla mitään muuta kuin pahoja, ne on siis kuvattu rasistisesti? Vaikka ne siis ovat harmahtavia, kammottavia, alunperin haltioita ja siis kaksikertaisesti ei-inhimillisiä olentoja. Ihmisluonne nyt on ihmisluonne ja muilla lajeilla on oma luontonsa - leijona loikkaa kauriin kimppuun vaikka sitä miten kouluttaisi eikä kissasi muutu ikinä kasvisruokailijaksi.

Mites oma jääväkeni? Aika monessa tarinassani pisarakin Jääkaupungin verta tekee henkilostä vaarallisen. Kuvaako jääväki alintajuista kauhuani albiinoita tai blondeja hämäläisiä kohtaan vai ideoitani siitä, miltä ikuisen jään ja lumen keskellä asuva ei-inhimillinen laji näyttäisi jo ympäristonsä takia? Olen aina itse ajatellut, että ihmisen ja jääväen jälkeläiset ovat kuin ihmisiä, joiden esi-isät olisivat jostain syystä (sen enempää yksityiskohtiin menemättä 8O) risteytyneet suden kanssa. Minulla on sellainen rakkaus-kauhu suhde talveen ja kylmyyteen - toisaalta se on minusta kaunista mutta toisaalta tappavaa ja vaarallista- hypotermiaan voi ihan oikeasti kuolla ja jo bussin odottaminen parinkymmenen asteen pakkasessa tuo kosmiset kauhut yllättävän lähelle arkipäivää. Jääväen keksin Roubaixissa talvella kun lämmitys petti opiskelija -asunnossani ja ikkunasta tuleva veto aiheutti aivan järkyttävän selkäsäryn. Tuosta tuskasta yhdisttyna lumisateeseen sia alkunsa koko mytologia.

November 20th, 2010

Racefail 2010 the Return

Share
fasisti
All right. Last time I wrote about this cheery subject last year and I don't remember the details, as I don't tag my entries, so sorry if I repeat myself. After all, now I've sat in real Racefail lectures in university level, so I can consider myself as a champion of sort in academic fail. Also, I'm race traitor according to real racists, disregarded minority in few aspects and "privileged" automatically just because of my skin-colour, actually so privileged that my family  has peasants, maids and servants to fill out more than few branches of colonial family tree.

Last time tackling the issue I didn't know yet about Critical Race Theory but the fact that it was taught to me, not as a theory I should add, but as absolute law of nature, helps me understanding the subject a bit better. Understanding this law of nature, in both cultural-historical  and psychological context made me finally realise, what people were trying to argue and admit the truth. I am a white woman and guilty of backing racial stereotypes subconsciously - and this has affected negatively on my portrayal of ethnic minorities when writing fiction. I admit my mistakes and for my part sincerely...

Just kidding!

Anyway, the Racefail of this year has included arguing about Avatar-films (both that shitty Cameron shit and some animation made live action film), Bleach anime as possible live action, True Blood (it would be nice if people would rate stuff based on actual quality and not some "representation" like in good old days) and about a debate that started over Ground Zero mosque and resulted authoress Elizabeth Moon being dis-invited as a guest of honour from the Wiscon event.

Personally I dislike that the fact that individual authors have different opinions leads to a situation where authors are boycotted and blacklisted for ideological reasons. In LiveJournal, (where the whole carnival originated in the first place) people post "Shit Lists" about which authors should be boycotted and shunned entirely. In Amazon authors are tagged "racist", one example being authoress who said in some race-related con panel that she is colour blind. This used to be considered an ideal position, but these days differences are emphasised and every ethnic minority should be all the time aware of their uniqueness, victim-status and base their whole identity on that. Us whites in the other hand should feel the collective guilt, were we from USA southern states, Moldova or Faroe Islands.

According to the Critical Race Theory (which was taught to me as fact)
-Only whites can be racist
-Because in the power-constructs we are privileged and whiteness is represented as a norm
-Possible racial prejudices, support of racial theories and hatred towards whites, of ethnic minorities is not racism per se, because of the said power-contsructs.

From this you can spot the Anglo-saxism and locality - of course this doesn't hold at all outside Western Europe, Americas and Australia. For an example in Asia race relations are extremely complicated even without the whites. Take, entirely by coincidence Malaysia for an example where violent racial riots resulted the ethnic group that started the violence being rewarded special racial privileges in the real sense of the term. Or the fact that blacks in Asia are USA soldiers on local bases. Doesn't that construction of racial power-relations appear to have Rlyeh-type dimensions now?

Also, to us folks from North-East-Europe axel, history has offered Empires, conflicts, oppression and suffering aplenty entirely lacking the racial aspect. Both conquerer and conquered, oppressor and oppressed, even slave and slave-owner have been equally white. Our trenches have been dug within ideological, religious and ethnic divides and our traumas have nothing to do  with race.

We should also keep this mind and avoid trying to jump the guilt-vagon of the Big World. Every part of the world has different history and ours is not American or English in any way.

One irritating trait of the Racefail is how authors are bullied, outed and boycotted solely because of their ideological opinions. Theories about the "Other", race and power etc are just theories and shouldn't cause blacklisting. I have my own ideology but really don't see everyone not Spenglerian enough to be evil as human beings. If I started boycotting authors because of wrong opinions my book-shelf would be quite an empty place.

Worst thing about this is how it polarises the fandom. Typical behaviour includes writing something patronising or attacking to LJ and then add that all commentators not agreeing will be blocked. This causes annoying group-think that in all honesty is much worse that average online-arguing. Nothing can be said unless you are PoC (person of colour in newspeak) or their "ally"

theangryblackwoman.com/2009/10/01/the-dos-and-donts-of-being-a-good-ally/

For Finnish reader this feels amazingly patronising as an attitude. Its difficult to explain why, but I would never write about any subject in this tone.

For any reader I'd recommend removing any coloured glasses and try relating to characters based on shared behaviour, goals, ideas and other higher traits we share as human beings. To characters that seem to speak to us, be it from thousand years before our time or from distant planets. Be his skin white, brown, blue or red.




Tags:
Powered by LiveJournal.com